Pentu juoksee klinikalle, hyppää nopeilla ja koordinoimattomilla liikkeillä nuolemaan kasvojani, kaatuu sitten kyljelleen ja kääntää vatsansa ulospäin raapiakseen. Näen vieläkin tuon kuvan, kun yli kymmenvuotiaaksi kasvanut harmaakuonoinen potilas kävelee sisään vankasti. Hän heiluttaa häntäänsä hillittynä, kumartuu taputtamaan…
Ne ovat ihania, luulen. Et yllätä etkä pelota heitä, nuo kaikkinäkevät, ymmärtävät silmät, tyyneys, suvaitsevaisuus, hiipuva energia.
Tällaisia potilaita tuoneiden ihmisten katse on yhtä ymmärtäväinen. Ja täysin riippumatta siitä, huutavatko he kovaan ääneen, ettei hän ole vielä vanha ja vanha koira eli 19 vuotta, vai jakavatko heti ahdistuksensa ja toivonsa pidentää hänen elämäänsä niin paljon kuin mahdollista. Kaikissa tapauksissa on olemassa katoavaisuuden pelko, koirat ovat niin lyhytikäisiä verrattuna ihmisiin, ja syntyy niin syvä yhteys, että on kauhistuttavaa ajatella, että heidän on päästettävä irti. Ja sillä ei ole väliä, onko kyseessä 10 vai 16 vuotta, se on silti liian vähän.
Ne ovat uskomattomia, ne antavat anteeksi kaiken ja hyväksyvät niin paljon, ja mikä tärkeintä, omistajansa missä tahansa tilassa, surullisena, iloisena, huutavana, itkevänä, silittävänä ja huomiotta jättävänä, sinä olet aina KOKO MAAILMA heille! Nuo koirat ovat nähneet kasvavat lapsesi, lastenlapsesi ja uudet eläimet tuotuna kotiin, ne ovat viettäneet lomasi yksin ja matkustaneet autolla pitkään, vaikka ne halusivat vain "lukea tekstiviestejä", jotka toinen koira oli jättänyt tolppaan.
Tuntuu siltä, ettet muista elämää ilman heitä, etkä halua edes kuvitella, millaista se olisi. Monet ihmiset yrittävät sopeutua siihen ja tottua ajatukseen, mutta en ole vielä nähnyt kenenkään onnistuvan. Varsinkaan itseni.
Oletko huomannut, ettei niitä voi huijata tai huijata? Ne skannaavat ja analysoivat kaikki yksityiskohdat mikrosekunnissa ja tietävät tarkalleen, mitä omistajansa tekee seuraavaksi. Pidän tätä kiehtovana, vaikka en peittelekään sitä, yritän silti joskus valitettavasti huijata niitä optimistisesti... Totta, tämän "selvänäköisyyden" ei tarvitse olla edes kymmenen vuoden ikäinen, tavallinen nelijalkainen ystävä voi nähdä omistajansa kuin hänet olisi nyljetty elävältä kolmen vuoden ikään mennessä. Ja jopa muutaman kuukauden ikäiset pennut voivat löytää heikkoja lenkkejä perheestä.
Mutta palataanpa omistajiin. Yleisin lause on "ymmärrämme, että se on vanha, mutta ehkä voisimme silti auttaa jollain". Sillä hetkellä minusta tuntuu niin hyvältä ja ymmärrän, että puhumme samasta asiasta. Selvitän, mitä epämukavuutta ja elinongelmia eläin kärsii, ja löydän sopivimman vaihtoehdon koiralle ja omistajalle elämänlaadun parantamiseksi. Tietenkin useimmat suuret koirarodut kärsivät nivelongelmista, pienet sydän-, hammas- tai maksaongelmista. Lähes kaikilla vanhemmilla koirilla on himmeämpi turkki, niitä on vaikeampi kampata ja niillä on iho-ongelmia, joten et todellakaan voi auttaa heitä lohiöljyllä tai ihonhoitolisillä.
Koirat ovat myös hämmästyttäviä siinä mielessä, että ne sopeutuvat erittäin nopeasti erilaisiin terveysongelmiin ja vammoihin, olipa kyseessä sitten sokeus tai raajan poistaminen.
Valitettavasti auttaminen ei ole aina yksinkertaista ja helppoa… Kun vanhempi eläin saapuu klinikalle, syöpä on aina eriytyneiden sairauksien listalla. On hetkiä, hyvin surullisia, jolloin ainoa apu on eutanasia. Ja ei, mielestäni ei ole rakkautta pitää eläintä kärsimyksessä, vaan pitää se hengissä. Lymfooma tai muut syöpätyypit, joissa kasvaimen poistaminen on mahdotonta tai se on liian pitkälle edennyt, on se kivulias paikka, jossa sydämet särkyvät, mutta me olemme avuttomia.
Ymmärtämällä tuon katoavaisuuden haluamme varmistaa mahdollisimman kodikkaan ja mukavan vanhuuden. Pehmeän sängyn, laadukasta ruokaa ja lisäravinteita, lämpimiä talvivaatteita. Asioita, jotka jokainen ansaitsee. Useimmiten pitkät vaellukset ja valmennustunnit ovat jo menneisyyttä. Jäljelle jäävät vain mukavat halaukset ja loikoilut sohvalla koko perheen kanssa.
Katson aina ulkoiluttamiani vanhempia koiria ja hymy leviää heti kasvoilleni. Koiran ja ihmisen matka on upea kaikkine kokemuksineen. Tunnen suurta arvoa voidessani olla osa sitä ja kokea sen yhdessä. Arvostaa ja rakastaa. Joka päivä. Koska et koskaan tiedä, mikä päivä on viimeinen.